Pitkästä aikaa kirjoittelen tänne sivuilleni. Kesä kääntyi syksyyn ja eletään syyskuun ensimmäistä viikkoa. Hieno kesä ollut kaiken kaikkiaan säiden puolesta ja on ollut upeat olosuhteet kuvailla Villaveijareita. Keväällä tekemäni soutuvene on päässyt kuvauksiin mukaan. Villaveijarit ovat viettäneet kesää uiden, retkeillen ja kalastaen. Vielä jäi monta hyvää ideaa toteuttamatta, mutta ehkä ensi kesänä ne toteutan.

Keväällä puhuimme kustantajan kanssa seuraavasta Villaveijarit kirjasta. Kustantajan toive olisi saada kirja jo ensi keväänä julkaisuun ja se toi itselleni vähän paineita. Olin suunnitellut kirjan tekemisen ensi vuodelle, mutta päätin yrittää aikaistaa kirjaprojektiani. Tarkoitus oli aloittaa heti kesällä kuvaukset, jotta saisin useita kesäisiä kuvia. Se olisi tarkoittanut matkustamista eri puolelle Suomea kuvailemaan Villaveijareita. Kerroin Facebook -sivuillani uudesta kirjaprojektista ja pyysin seuraajilta hyviä vinkkejä kuvauspaikoista. Ilokseni sainkin paljon yhteydenottoja ja vinkkejä! Aloin suunnittelemaan kesääni ja miettimään missä ja milloin kuvailen Villaveijareita. MUTTA… Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan, ja niin valitettavasti tässäkin tapauksessa.

Heinäkuun alussa autoni hajosi keskelle Pälkäneen kylänraittia niin pahasti, että se hinattiin läheisen korjaamon pihaan. Todettiin, ettei sen korjaaminen kannata, kun se tulisi kalliimmaksi kuin mitä auton arvo edes olisi. Se auto myytiin sitten varaosiksi…

Jo ennen tätä olin miettinyt, miten kirjan kuvausreissut rahoitan? Apurahaa olin hakenut, mutta sen myöntämisestä ei ole tietoa vasta kuin syksyllä. Samoihin aikoihin äitini sairastui vakavasti ja se pysäytti ja sai minut miettimään asioiden tärkeysjärjestystä. Mitä minulle yritetään nyt kertoa? Aikalisä. Kirja ottaa enemmän aikaa, kuin mitä ajattelin. Kiireellä ja väkisin ei synny hyvää. Siirsin kirjaprojektin toistaiseksi hyllylle odottamaan.

Luovuus on jännä ja monitahoinen juttu. Näen ja koen sen niin kuin virtana. Hyvässä flow-tilassa virtaa hyvin ja vapaasti ja on helppo hyperfokusoitua itseään inspiroivaan ja mielenkiintoiseen tekemiseen. Joskus stressi ja tiukka aikataulu tuo siihen virtaan ikään kuin ajopuita, eikä luovuus virtaakaan enää vapaasti ja helposti. Koin jo ennen auton hajoamista luovuuteni virrassa näitä ”ajopuita”. Hieman vaikeuksia teetti selvästi se, että alkuperäisestä suunnitelmastani poiketen, jouduin aikaistamaan kirjan tekoa ja yhtäkkiä olikin kiire suunnitella kuvausreissuja ja kuvata monessa eri maakunnassa tulevaan kirjaan materiaalia. Kiire ja stressi ovat kyllä aika isoja ”ajopuita” luovuuden virrassa! Välillä on hyvä pysähtyä ja jos ei tajua, niin silloin pysäytetään!

Oli jännä huomata se, että ottaessani aikalisän kirjan kirjoittamiseen ja suunnitteluun, ajopuut hävisivät luovuuden virrasta. Kuvasin Villaveijareille perhetapahtuman, jossa uusi perheenjäsen syntyi. Se poiki monta muuta julkaisua ja työskentely tuntui hyvältä taas.