Tietoa minusta
Hei! Olen Annika Laarko
Innostuin neulahuovuttamisesta muutama vuosi sitten. Pienet eläinhahmot alkoivat ”elämään” ja sain ajatuksen toteuttaa tarinallisen satumaailman. Sitä mukaa kun ideoita nousi, rakensin heille kotia tavaroineen. Miniatyyriaskartelusta tuli toinen intohimoni! Seuraavaksi opettelin kuvaamaan niitä.
Talvella 2020 tein ison päätöksen irtisanoutua silloisesta lähihoitajan työstäni päiväkodista, ja ottaa askeleita kohti unelmiani. Silloin ei mikään muu ollut varmaa, kuin voimakas sisäinen palo johonkin uuteen… Päätös irroittautua tutusta ja turvallisesta, oli vaikeaa, mutta kannattavaa. Luovuuteni pääsi räjähdysmäisesti valloilleen!
Tarinoiden luominen on ollut hyvin terapeuttista. Omat lapsuuden kokemukset ja muistot siivittävät tarinoita vahvasti. Nostalgiset muistot herättivät minussa olevan lapsen ja sen tarpeet.
Visuaalisen tarinankerronnan kautta löysin oman vahvuuteni ja tavan ilmaista itseäni.
Kesällä 2020 avasin Annikan villaveijarit-sivut Facebookiin ja Instagramiin. Palaute on ollut rohkaisevaa ja kannustavaa ja vahvistanut näkyäni Villaveijareista. Facebookissa toteutettu joulukalenteri toi paljon uusia seuraajia ja kustannussopimuksen ensimmäiseen Villaveijarit kirjaan.
Toiveeni on, että Villaveijareiden tarinoiden lukeminen ja katseleminen olisi lukijalle rauhoittava elämys kiireisen arjen keskellä.
Tervetuloa Villaveijareiden maailmaan!
Neulahuovutus
Villaveijareista ensimmäisiä tekemiäni hahmoja oli mäyrä, jolle anoppini Raija kutoi harmaan villapaidan. (Hän on sittemmin kutonut monet villapaidat ja neuleet Villaveijareille.) Mäyrä edustaa luonteeltaan introverttia luonnossa viihtyvää tyyppiä, jossa on myös paljon esikoispoikani piirtetä. Pikku hiljaa kasvoi Villaveijareiden joukko.
On ollut hauska huomata, että kaikki hahmot ovat erilaisia ja uniikkeja yksilöitä, niinkuin me ihmisetkin. Jollain tapaa he ovat ”inhimillisiä” ja samaistuttavia. Usein tehdessäni hahmoa, minulle tulee sitä tehdessä fiilis siitä millainen luonne ja tyyppi se on.
Neulahuovutetut hahmot vaativat aika ajoin huoltoa, sillä villa pörrööntyy helposti niitä paljon käsiteltäessä. Toisaalta pidän siitä, että ne on vähän ”nuhjuisia”, ja siinä omassa epätäydellisyydessään juuri täydellisiä. 
Hahmot ovat yksi-ilmeisiä, mutta silti niin ilmeikkäitä. Kuitenkin kuvista voi välittyä erilaisia tunnetiloja, kuvaustavasta ja hahmojen asennoista riippuen.
Miniatyyriaskartelu
Vanhojen esineiden ja huonekalujen tekeminen on ihanaa näpertelyä, ja olen löytänyt itsestäni pienen puusepän! Välillä sukissa kulkeutunutta purua ja puulastuja löytyy sängystäkin, kun työpiste sijaitsee makuuhuoneen vieressä… Pitänee siirtyä kellarin pannuhuoneeseen. 
Kuvaaminen
Olin pitkään sitä mieltä, että valokuvaus ja tarinan kirjoittaminen ei ole minun vahvuuteni. Eikä se ollutkaan. Olin ajatellut ulkoistaa ne niille, jotka ne taitaa. Mutta koska olen impulsiivinen ja kärsimätön Adhd ihminen, päätin itse opetella kuvaamaan, jotta pääsin toteuttamaan visioitani, joita nousi kuin sieniä sateella! Kuvien ja visioiden inspiroimana aloin kirjoittamaan pieniä tarinoita, joita julkaisin perustamillani sivuilla fasebookissa ja instagramissa. Hyväksyin keskeneräisyyteni ja omaksuin ajatuksen siitä, että olen matkalla. Ymmärsin, ettei itsensä toteuttamiseen ja luovuuteen tarvita täydellistä osaamista, vaan tahtoa tehdä sillä mitä on. Tekemällä oppii ja kehittyy!
Kaikki kuvat on kuvattu puhelimellani Huawei P30 Pro, jonka mieheni osti minulle keväällä 2020. Sanoin ainoana vaatimuksena, että puhelimessa pitää olla paras mahdollinen kamera! Nyt pitää vain opetella käyttämään sitä, jotta siitä saisi kaikki hyödyt irti. Tulevaisuudessa opettelen kuvaamaan myös oikealla järjestelmäkameralla.
EDIT! Kesällä 2021 ostin ensimmäisen järjestelmäkameran ja sillä olen sittemmin kuvaillut pääasiassa.
Käydessäni läpi kirjaan tulevia kuvia, jotka olin kuvannut kesällä, näen kehityksen. Miten ihmeessä en ole nähnyt vinoja horisontteja ja muita virheitä?! 
Ja miten olin käyttänyt kuvanmuokkaus ohjelmaa ihan innoissani! Hahaa!!! No onneksi on alkuperäiset kuvat tallella, sekä kuvanmuokkausohjelmat, joilla voi parannella kuvia… hillitysti.
Mutta tälläistä se on, kun opettelee. Kokeilemalla ja testaamalla rohkeasti voi edistyä. Työ tekijäänsä opettaa ja virheistä oppii parhaiten.